Synnyin vuonna -78 taiteilijaperheeseen.
Lapsuuden ja nuoruuden kasvoin taiteen ympärillä isäni toimiessa kuvataiteen opettajana ja myöhemmin Imatran taidekoulun rehtorina.
Käsillä tekeminen ja taide on kulkenut koko elämän rinnalla, mutta vielä 10 vuotta sitten en kuvitellut koskaan ryhtyväni varsinaisesti taiteilijaksi.
Kuvailisin itseni enemmän idealistiksi, jolle ihmisoikeus, tasa-arvo ja ympäristöasiat on olleet punainen lanka ja ne on vienyt elämää kaikkeen muuhun kuin taiteeseen.
Ihmisen mieli on ollut itselle kaikkein kiinnostavin aihe.
Luova tekeminen, niin videoiden, valokuvauksen kuin kaiken muun tekemisen ohella on tuonut elämässä erilaisia polkuja eteen. Olen elänyt värikästä elämää.
Vuonna 2014 ystäväni pyysi minua etsimään aitoa noitarumpua erästä elokuvaprojektia varten.
Aikani etsin ja kahlasin ja jouduin toteamaan että noitarumpuja ei ole kuin muutama hassu museoissa. Shamaani ja noitarumpujen tekijöitä on kyllä paljon ympäri maailmaa, mutta kukaan ei tee sellaisia, kuin ne Suomessa joskus aikanaan oli.
Jo 1500-luvulta alkaen noitarumpuja vainottiin pakanallisina ja 1800-luvulle tultaessa lähes kaikki oli järjestelmällisesti hävitetty.
1600-luvulla levisi noitavainot ja noidaksi leimaamiseen riitti erilaisuus ja vimeistään silloin rummut demonisoitiin.
Olen itse omalaisena persoonana ollut aina tykätty ja vihattu ja joskus miettien että ehkä silloin 1600-luvulla liian erilaisena ihmisenä ja lopulta noitana tuomittu.
Luin tarinan kuinka Itämeren alueen rummut olivat poikkeuksellisia muun maailman rumpuihin verrattaessa. Rummun kahvaosa/sisäpuoli kuvasti sielua ja kalvopuoli taas ”outfittiä”, eli ulkoasua.
Kahvaosa oli salattu ja pyhä ja jonka vain omistaja pystyi ymmärtämään, kun taas kalvopuoli julkinen ja kaikkien nähtävillä.
Aivan kuin jokainen ihminen.
En ihmettele sitä että rummut koettiin aikanaan maagisina. Nykyään sukellamma hetkessä kännykän avulla netin kulpaan.
Minkälaiseen maailmaan on matkannut 1500-luvun ihminen rummuttaessaan yksin keskellä erämaata?
Ehkä jokaisen ihmisen pitäisi kokea se kerran elämässä?
Ja se oli tarina joka toi itseni takaisin taiteen maailmaan. Halusin tehdä 100 erilaista rumpua kuvaamaan 100 erilaista sielua. Kaikki kauniita, kaikki erilaisia ja arvokkaita.
Erilaisuutta, monimuotoisuutta ja ymmärrystä tarvitaan lisää tähän maailmaan.
Oma ympyräni sulkeutui ja rummut liitti yhteen kaiken elämässä kokemani ja tärkeän.
Rummuistani löytyy lisää kuvia Instagramista.
